Hetkiä

.. jotain punaista!

Miksei koskaan itseään varten kata pöytää nätisti? Miksi käy niin harvoin ruokavieraita, ettei IKINÄ tarvii kattaa pöytää? WANTED: ruokaseuraa kotiin!

.. on kuvata pisaroita kattilan kannelta?

oli käteeni ojennettu punainen paketti.

Olen sitä mieltä että ihmiset olisivat onnellisempia, jos kaikilla olisi punaiset villasukat. Etenkin jos ne olisi saatu yllätyksenä ystävältä.

Näillä sukilla oli vielä oma syntytarinansakin. Nää on Hilman stressinpurkusukat <3.

Muuten, se pääsiäisen jälkeinen tiistai oli muutenkin oikein hyvä päivä! Rakas ystävä oli yökylässä, koulua oli vain puoli päivää, käppäiltiin keskustassa ja koluttiin Wetterhoffin talon myymälät. Piipahdin askartelukaupassa ja leivottiinpa illalla vielä karjalanpiirakoitakin! (Itseasiassa vielä parempaa, ystävä leipoi ja mä vähän aloittelin maatuskoiden maalaamista!

Viikon päästä lauantaina on meidän koulutusohjelman myyjäiset, joihin olen ilmoittautunut myyjäksi! Jännää päästä kokeilemaan olisiko omilla tuotteilla kysyntää ja voisiko niillä ehkämahdollisesti joskus tulevaisuudessa tienata osan leivästäkin. :)

Palettina käytetty kertakäyttölautanen näytti illalla tältä..

Tuolta näyttävät päivän työn tulokset! Lakka pitää vielä vetäistä pintaan ennen myyntipöytään asettumista! Tuli kyllä niin suloisia, että raaskiiko noita edes myydä?!

Jos tulee maatuskamagneettien tai muun vastamaisen tarve, niin lisätietoa tapahtumasta löytyy tapahtuman blogista, täältä! Tapahtuman mainos näyttää tältä! Tervetuloa myyjäisiin!

ps. jännästi ihminen kiintyy aina yhteen siveltimeen ja yrittää maalata sillä kaiken. Tai sitten se tarkoittaa että pitäisi hankkia useampia laadukkaita siveltimiä, niin voisi sitten ihan tarpeen mukaan valita sen oman lempparin….

Hei, en ole unohtanut blogia, tässä on nyt vain ollut pari muuttujaa (=koulu, 20 kohtainen rästilista..). Mutta jotain olen tässä välissä saanut aikaiseksikin!

Edellisessä postauksessa esitellyt kettu ja “hullun keraamikon malja” ovat saaneet lasitteet pintaansa ja tältä ne nyt näyttävät! Toi kettunen on ihan lemppari :).

Ehkäpä näette vielä paremmatkin kuvat näistä. Sitten kun opin dreijaamaan ja saan kuusi kuppia lasitusvaiheeseen asti.

Terveisiä Keramiikka 2-kurssilta. Maanantaina kävin aloittamassa Hullun keraamikon maljani (vrt. Hullun hatuntekijän hattu-meiningillä, eli vähän kaikkea ja kokeillen sitä sun tätä). Ei tää nyt niin hullu ole, mutta päätin tehdä jotain sellaista, mikä miellyttää omaa silmää. Ehkä. Toivottavasti. Yllättäin malja tuli siis kerralla valmiiksi asti.

Polton jälkeen malja on vaalea, loppuviikosta pääsen lasittamaan. Meidän opettaja on ihan huippu, kierteli hulluna keraamikkona ympäriinsä ja jakeli vinkkejä. Itse olisin jättänyt omenan siloposkiseksi, mutta opettajan kehotuksesta tein siihen vähän pintaa. Ja olen tyytyväinen siihen noin! Lasittamisella saan sen tosin pilattua vielä, eli peli ei ole vielä menetetty…

Kettunen ei kuulu kurssin tehtäviin laisinkaan, mutta yhtenä perjantaina ei innostanut aloitella maljaa eikä dreijakaan saanut syttymään, aloin muovata savea ihan vaan muovailun ilosta. Kettu on kuvissa täysin kuiva, toisin kuin malja, joten suunnilleen noin valkoisena se tulee poltosta.

Perjantaina odottaakin sitten dreija. Tavoitteena saada aikaan kuusi kuppia tai kulhoa. Dreija on ystävä…. Youtubesta löytyy lukuisia videoita (esim. hakusanalla pottery wheel). Olisikin niin helppoa kuin miltä näyttää.

Kettusen pituus nenästä hännän päähän on noin 15 cm, maljan halkaisija arviolta noin 20 cm?

Erästä koulutehtävääni varten intouduin kehittelemään tällaisen jutun. Pääaineopintoihin liittyen teimme teosvaihtoa, jossa viikottain teimme parin kanssa vuorotellen toisillemme erilaisia teoksia. Tarkoitus oli aina inspiroitua saadusta teoksesta.

Oma ajatukseni lähti siitä, kun sain hehkulampusta tehdyn koristepallon, jossa mm. roikkui pari muovikristallia. Halusin että teokseni katsomiseen tarvitaan valoa, eikä sen juju paljastu ensi vilkaisulta. Teosvaihtoparini ihmettelikin ensin kun sai käsiinsä A5-kokoisen valkoisen paperin ;)

Yksinkertaisimmillaan taita paperi kahtia ja leikkaa toisesta paperista kuvio, jonka sujautat taitetun arkin väliin. Kuvion voi leikata ihan valkoisesta kopiopaperista, kuten kuoretkin. Ja sitten vain valoa kohti! Luulen että varsinkin lapsiin tämä voisi upota, siinä on jotain maagista kun kohottaa paperin silmien eteen ja valkoisesta paljastuu kuva!

Oletko joskus kadottanut jotain? Jokin tavara on vain hävinnyt jälkiä jättämättä?

Jos haluat tietää ratkaisun elämää suurempaan mysteeriin, etsi käsiisi Cecelia Ahernin kirja “Ihmemaa”. Tämä on niitä kirjoja, joita voisi lukea vielä muutaman sivun lisää. Ihmemaa on jotain sellaista mikä saa hykertelemään, vaikka sukat katoavat pesukoneesta eikä laukun pohjalta löydykään sitä hyvää kynää.